YLEISTÄ TIETOA LAJISTA

Alunperin lemmikkichinchilla (chinchilla lanigera) on peräisin Etelä-Amerikasta, Perun, Chilen ja Argentiinan alueilla sijaitsevalta vuoristolta, Andeilta. Lemmikkichinchilla muistuttaa vain etäisesti villichinchillaa. Lemmikkichinchillan elintavat, elinikä ja ulkonäkö ovat muokkautuneet pitkällisellä jalostuksella. Aikuisen lemmikkichinchillan normaali paino on 450-1000 gramman välillä.

Villichinchillat syövät kuivan ilmaston hedelmiä, siemeniä ja kasvinosia, mitä luonnosta löytävät. Lemmikkichinchillan elimistö eroaa villistä siinä, että suolisto ei kestä vastaavaa ravintoa, vaan tarvitsee kuivaa heinää, vettä ja chinchilloille erityisesti suunniteltua puristechinchillapellettiä.

Luonnossa chinchilla elää huomattavasti lyhyemmän ajan, kuin oikealla hoidolla hyvin hoidettu lemmikkichinchilla. Lemmikkichinchilla saattaa hyvällä hoidolla ja terveenä pysyessään elä jopa reilu 20 vuotiaaksi.

Chinchilla on yöeläin. Aktiivisimmillaan chinchilla on illalla ja yöllä. Päivisin chinchillat nukkuvat. Chinchillan häkki tulisikin sijoittaa rauhaisaan paikkaan, missä se saa nukkua päivisin rauhassa.

CHINCHILLA LEMMIKKINÄ

Chinchilla on laumaeläin, joten suositeltavaa on, että niitä olisi kaksi. Toki eri yksilöiden luonteissa on eroja ja toiset pärjäävät yksin, omistajansa seuralla koko elämänsä. Suositeltavin pari on naaras + kastroitu uros, jos poikasia ei halua. Myös naaras on mahdollista steriloida.

On toki olemassa on myös joitakin naaras- ja/tai urospareja, jotka tulevat keskenään toimeen samasta sukupuolesta huolimatta. Useimmiten nämä parit ovat yhdistetty poikasena/nuorella iällä. Tai niistä toinen on ollut yhdistettäessä luovutusikäinen. On tavattu myöskin kolmenkimpassa asuvia chinchilloja, jotka sietävät toisiaan ja elävät yhdessä. Chinchilloiden yhdistämisessä on kuitenkin aina vaarana, että ne eivät tulekaan toimeen tai hyvän alun jälkeen joskus myöhemmin alkavat tappelemaan. Siksi kahden tai useamman chinchillan omistajalla tulisi aina olla vähintään yksi varahäkki, mihinkä voi erottaa tappelevan osapuolen.

Luonteeltaan chinchillat ovat keskenään hyvin erilaisia ja erittäin persoonallisia. Yleensä perusluonteeltaan chinchilla on utelias, eloisa, ystävällinen ja fiksu. Hyvin hoidettu ja kohdeltu chinchilla ei koskaan pure. Jos chinchilla puree, on jotain vialla esim. väärä käsittely tai sairaus. Moniin muihin jyrsijöihin verrattuna chinchilla on melko suuri, mutta mahtuu kuitenkin yllättävän pieniin koloihin.

Älykkyydeltään chinchillaa on verrattu rottiin. Ne oppivat erittäin nopeasti asioita ja osaavat hyödyntää oppimaansa. Jotkut chinchillat ovat niinkin taitavia, että oppivat karkaamaan häkistä kerta toisensa jälkeen. Tällöin ongelmaan yleensä auttaa, että lisää chinchillalle virikkeitä häkkiin, antaa useammin juosta vapaana ja asentaa munalukon häkin luukkuun/oveen.

Osa chinchilloista on riehakkaampia, eivätkä viihdy sylissä ja toiset taas ovat täysin sylipalleroita. Silti molemmat luonnetyypit voivat olla aivan yhtä ihania ja rakastettavia lemmikkeinä. Chinchillaa tulee juoksuttaa päivittäin vapaana.

Jutellessaan chinchilla ääntelee melko paljon ja monipuolisesti. Hyvällä tuulella ollessaan se saattaa intoutua pulputtamaan hiljaisella kujertavalla mutinalla pitkiäkin aikoja. Chinchilla osoittaa myöskin kiintymystään näykkimällä hellästi omistajansa sormia. Tämä näykkiminen ei satu ja tarkoittaa vain, että chinchilla tykkää sinusta. Jos chinchilla näkee painajaisia tai pelkää, se päästää tällöin pitkää ja kovaa tuuttaavaa äänisarjaa. Jos chinchilla on ärtynyt tai aggressiivinen, päästää se säksättävää ääntä ja nousee takajaloilleen. Tällöin on vaarana, että puolustaakseen itseään, se saattaa suhauttaa virtsasuihkun kohteensa päälle. Chinchilla puolustautuu myöskin ns. hajupommeilla (pierut), sekä pudottamalla karvatuppuja turkistaan.

RAVINTO

Chinchilla syö pääravintonaan hyvänlaatuista kuivaheinää ja vartavasten chinchilloille suunniteltua puristechinchillapellettiä. Näistä hyviä merkkejä ovat esim. Mästers ja Altromin. Lemmikkieläinkaupoissa chinchilloille tarkoitetut mix- chinchillapelletit eivät sovellu chinchilloille, koska chinchillat ovat nirsoja eläimiä ja nappaavat vain parhaimmat palat ruuasta, jolloinka tärkeät vitamiinit ja hivenaineet jäävät kokonaan saamatta.

Pellettiä chinchillat syövät keskimäärin 1-2 ruokalusikallista per päivä. Hyvälaatuista heinää tulee olla jatkuvasti tarjolla. Heinän tulee olla kuivaa, vihreää ja tuoksua hyvältä, eikä siinä saa olla hometta.

Valtaosasta muista lemmikkieläimistä poiketen chinchillalle ei saa koskaan tarjota tuoretta ruokaa. Tuoreruoka saa chinchillan elimistön sekaisin, pahimmassa tapauksessa ripulille, mikä voi olla chinchilloilla hengenvaarallista. Herkkuina chinchilloille voi antaa n. kerran viikossa joko kuivattua voikukanlehteä, viinimarjapensaan lehteä, mustikan varpuja, piharatamon lehtiä, erittäin pienen palan porkkanaa tai aronia-marjan. Kaikkien herkkujen tulee olla aina hyvin kuivattuja ennen chinchillalle tarjoamista. Paras herkku kuitenkin on huolellisesti pestyt ja kuivatut omenapuun oksat. Rusinat ja muut kuivatut hedelmät sisältävät sokeria joten niitä ei chinchilloilla saa antaa. Myöskään paljon rasvaa sisältäviä siemeniä ja pähkinöitä ei koskaan tule antaa chinchilloilla. Vaikka chinchilla on kuivista ja karuista oloista kotoisin, tarvitsee se silti jatkuvasti raikasta, puhdasta vettä. Vesi tulee vaihtaa päivittäin

JYRSIMINEN

Chinchilla kuuluu jyrsijöihin. Chinchillan hampaat kasvavat jatkuvasti, joten se tarvitsee hampaillensa jyrsittävää, mikä pitää hampaat oikean pituisina ja ehkäisee hammasongelmilta. Chinchilloilla tulee olla häkissään koko ajan jotain jyrsimiseen soveltuvaa, esim. kuivattuja omenapuun, haavan tai koivun oksia, puisia tasoja ja siporex-kivi. Vapaana juostessaan chinchilla saattaa maistella asunnon jalkalistoja ja sähköjohtoja, joten kaikki chinchillalle vaarallinen tulee poistaa huoneesta, jossa chinchilla iltaisin juoksentelee.

ASUMUS

Chinchilla tarvitsee suuren, erityisesti korkean häkin, jossa on paljon kiipeilytasoja. Yleensä niille muodostuukin lempipaikaksi häkin kaikkein ylin taso, josta voivat katsella mahdollisimman pitkälle huoneessa.

Häkin lakisääteiset minimitat ovat: korkeus 70 cm ja pohjan pinta-ala 0,4 neliömetriä. Tietenkin aina parempi mitä isompi häkki. Häkissä tulisi olla kiipeilytasoja ja turvallisia virikkeitä ja varmistaa, ettei häkin ylimmältä tasolta ole täysin suoraa pudotusta häkin pohjalle. Chinchilla tarvitsee myöskin oman pesämökin. Häkkiin voi sijoittaa myös esim. puukaaren, pajusiltoja, ison tunnelin puusta, käsittelemättömän puisen viinipullotelineen ja fleeceriippumaton/unipesän. Häkin pohjalle tulee laittaa purua, puuhaketta tai puupellettiä.

Chinchillan virtsa ei haise ja terve chinchilla papanoi jatkuvasti. Häkki tulisikin siivota kerran viikossa. Chinchillaa voi juoksuttaa huoneistossa valvotusti, tai häkkiin voi asentaa puisen juoksupyörän (halkaisija vähintään 42 cm) tai metallisen juoksulautasen (halkaisija vähintään 40cm). Näin chinchilla saa lisää liikuntaa mikäli päivittäinen juoksutus ei ole mahdollista.

TURKIN HOITO

Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä hienojakoisessa, mutta karkeassa chinchilloille erityisesti suunnatussa chinchillahiekassa. Paras hiekkamerkki Suomessa on Carrera. Chinchillan tulisi saada kylpeä n. 2-4 kertaa viikossa hiekkakylvyssä. Chinchillaa voi myös halutessaan kammata kerran tai kaksi vuodessa, yleensä suositeltavaa on tehdä se karvanlähdön aikana, joka chinchillalla on keskimäärin 2-3 kertaa vuodessa. Kampaamiseen käytetään joko kissoille/koirille tai muille pieneläimille tarkoitettuja karstoja tai chinchilloille erikseen suunniteltuja kampoja. Kampaaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä ja vaatii harjoittelua. Takkuja ja irtoavia karvatuppoja voi nyppiä sormin varovaisesti vetäisemällä nopeasti ne irti. Hiekka-astiaa ei kannata jättää häkkiin, koska hyvin nopeasti chinchillat alkavat käyttää sitä vessanaan ja lisäksi liika kylpeminen kuivattaa ihoa.

SAIRAUDET

Hyvin hoidettu chinchilla sairastaa harvoin, mutta joskus chinchilla voi silti hyvästä hoidosta huolimatta sairastua. Jos chinchilla sairastuu, tulee se viedä viipymättä asiansa osaavalle eläinlääkärille. Chinchillan omistajien tulisikin ennen eläimen hankitaan ottaa selville lähipitäjien osaavat eläinlääkärit, jolla on tietoa ja kokemusta chinchillan sairauksista ja hoidosta. Aina lähipitäjien eläinlääkäriasemat eivät ole auki tai niissä ei osata auttaa, joten myös kauempana sijaitsevat chinchillojen sairauksiin ja hoitoon perehtyneet eläinlääkärit on syytä selvittää. Matkaa asiansa osaavalle eläinlääkärille voi asuinpaikasta riippuen kertyä satoja kilometrejä.

Yleisimpiä chinchillan sairauksia ovat ruuansulatuskanavan ongelmat, stressi ja hammasongelmat. Kysy aina neuvoa joko eläinlääkäriltä tai kokeneelta kasvattajalta ennen kuin lääkitset chinchillaa! Suurin osa ihmisten tai muiden lajien lääkkeistä ei sovellu chinchillalle. Chinchilla on myöskin erittäin herkkä anestesia-aineelle, joten kastrointia/sterilointia varatessa on syytä varmistaa huolella, että eläinlääkäri todella tietää mitä tekee chinchillan nukutuksen osalta.

LISÄÄNTYMINEN

Chinchillat tulevat sukukypsiksi osa jo 3-4 kuukauden iässä. Aikaisin astutusikä chinchillanaaraalle on noin 10 kuukautta (painorajana pidetään 500 grammaa) ja urokselle noin 8 kuukautta.

Chinchilla kantaa poikasiaan keskimäärin 111 vuorokautta. Poikasia syntyy normaalisti 1-3 kappaletta. Chinchillanaaraat ovat varsin omatoimisia synnyttäjiä ja yleensä synnytykset menevätkin hyvin. Syntyessään poikasilla on täysi karvapeite ja silmät ovat auki.

Valtaosa naaraista on loistavia emoja ja yleensä maidontuotannossa ei ole ongelmia. Joskus voi kuitenkin olla, ettei emolta tule maitoa joko laisinkaan tai riittävästi, jolloinka omistajan tulee ruokkia poikasta noin kahden tunnin välein äidinmaidonvastikkeella (esim. NAN) tai chinchilloille suunnatulla maitopelletillä. Maitopellettiä voi laittaa myös emolle tiineyden loppupuolella ja poikasten imeväisajaksi.

Chinchillapoikaset vieroitetaan emostaan kahden kuukauden ikäisinä. Poikasten luovutusikä on 3 kuukautta. Haaveillessasi chinchillapoikasista mieti aina tarkkaan, miksi juuri kyseinen pariskunta olisi soveltuva saamaan poikasia. On hyvä myös miettiä, mitä syntyvät poikaset tuovat lisää Suomen chinchillakantaan. Poikasia ei tulisi teettää huvin vuoksi. Lisäksi poikasten vanhempien tulisi olla hyväluonteisia, rotu- ja värimääritelmän mukaisia, sekä ennen kaikkea terveitä. Vanhemmilla tulisi olla sukutiedot taustoistaan.